Läsnäolo on nykyajan supervoima
Sarjakuvien supersankarit omaavat supervoimia. Heillä on laserkatse tai kyky muuttua näkymättömäksi, jotta he voivat voittaa supervoimilla varustetut viholliset. Nykymaailman vihollisia ovat (työ)uupumus, keskittymiskyvyn puute tai suorittamisen pakko. Niitä vastaan on toisenlaiset supervoimat. Läsnäolo on nykyajan supervoima.
Maaliskuun 12. päivä 2020. Ensimmäinen päivä, jolloin oli kiellettyä mennä töihin koronan vuoksi. Surffasin tauotta netissä. Katsoin Yle Areenasta suorana hallituksen tiedotustilaisuutta. Etsin kuumeisesti tietoa siitä, mikä tämä korona on ja kuinka kauan tämä kestää. Tunsin toivottomuutta ja ahdistusta.
Helmikuun 24. päivä 2022. Aamulla luen uutisista Venäjän hyökänneen Ukrainaan. Pysähdyn. Tunnen pelon ja ahdistuksen nousevan kehossasi. Vien huomion kehooni, pidennän uloshengitystä. “Tämä on asia, johon minulla ei ole vaikutusvaltaa,” ajattelen ja jatkan aamun puuhia tavalliseen tapaan.
Lue lisää: Palautuminen on hermostosta kiinni
Koronan tullessa taistelin todellisuutta vastaan. Ukrainan sodan alkaessa keskityin asioihin, joihin voin vaikuttaa. Nuo kaksi päivää tekevät itselleni näkyväksi muutoksen, jonka säännöllinen hyväksyvän tietoisen läsnäolon harjoittaminen saa aikaan.
Läsnäolo on nykyajan supervoima
Tyyneysrukous kuuluu:
“Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.”
Tuota taitoa ei tarvitse rukoilla jumalalta. Sen voi saavuttaa harjottamalla hyväksyvän tietoisen läsnäolon eli mindfulnessin taitoa.
Läsnäolo on taito siinä missä juokseminen, soittaminen tai piirtäminen. Harva nostaa oman painonsa rautaa ilmaan ensimmäisellä kuntosalikäynnillään, mutta säännöllisen treenaamisen myötä se tulee mahdolliseksi.
Sama on läsnäolon taidon kanssa. Se ei tule itsestään vaan vaatii säännöllistä ja systemaattista harjoittelua. Kuten kaikessa muussakin treenaamisessa, alkuun treeni tuntuu vaikealta. Toistojen myötä harjoittelu kuitenkin helpottaa ja joskus tulee päiviä, jolloin se ei tunnu onnistuvan millään.
Näinhän se on kaikessa treenaamisessa. Jokainen juoksua harrastanut muistaa sekä flow-päiviä että niitä, jolloin jokainen metri on tuntunut kolmen mittaiselta.
Harjoitteluun sitoutuminen tuottaa tulosta
Olen treenannut läsnäolon taitoa nyt päivittäin viisi vuotta. Aloittaessani koin elämäni olevan täyttä kuraa. Nykyisin tunnen usein eläväni unelmieni elämää, jossa on kaikki tarvitsemani.
Päivittäiseen ohjelmaani kuuluu aamuisin asahi-harjoitus ja noin puolen tunnin mittainen meditaatio. Aamuisin meditoin selälläni maaten.
Työpäivän päätteeksi nostan jalkani seinää vasten kymmeneksi minuutiksi. Aistin kehoani ja hengitystäni. Lopuksi teen vagushermon toimintaa optimoivan Rosenbergin perusharjoituksen . Työpäivän jälkeinen harjoitus tuntuu siltä kuin kehomieleni käynnistettäisiin uudelleen loppupäivää varten.
Läsnäolon taito muuttaa elämän
Syy läsnäolon taidon harjoittamiseen on sen vaikutukset jokapäiväiseen elämääni. Konkreettisesti muutos tarkoittaa arjessani esimerkiksi näitä asioita:
Aikaisemmin:
Tunsin jatkuvasti kiirettä
Heräsin usein keskellä yötä murehtimaan asioihta
Käytin valtavasti energiaa vaikutuspiirini ulkopuolella olevien asioiden miettimiseen
Minulla oli paljon ajatuksia siitä, millaisia muiden ihmisten tulisi olla
Mietin usein sitä, millainen minun pitäisi olla
Huomioni oli asioissa, jotka minulta puuttui
Soimasin itseäni epäonnistumisista
Nykyään
Tunnen kiirettä aniharvoin
Nukun yöni erittäin hyvin
Osaan usein päästää irti asioista, joita en voi muuttaa
Hyväksyn läheiseni sellaisina kuin he ovat
Hyväksyn itseni sellaisena kuin olen
Huomioni on elämäni hyvissä asioissa
En ota epäonnistumista henkilökohtaisesti
Oman kokemukseni – ja valmennettavieni kokemusten – perusteella voin sanoa, että läsnäolon taidon kehittäminen saa aikaan hämmentävän suuria muutoksi. Se on avain elämään, joka tuntuu merkitykselliseltä, onnelliselta ja aistilliselta. Voi siis hyvin sanoa, että läsnäolo on nykyajan supervoima.
