Lopulta hermosto pysäyttää suorittajan

Ennen kehon romahtamista hermostomme antaa meille erilaisia varoituksia. Valitettavasti meidät on opetettu olemaan kuuntelematta hermoston viestejä viestejä. Pysähtymisen sijaan puskemme eteenpäin tahdonvoimalla. Lopulta hermosto pysäyttää suorittajan.

 

Itkin lukiessani Suomen Urheiluliiton entisen pääjohtajan Sami Itanin haastattelua (HS Kuukausiliite 4.3.2023. Haastattelussa Itani kertoi puolisen vuotta aikaisemmin tulleesta romahduksestaan. Eräänä päivänä hänen kehonsa oli vain alkanut täristä holtittomasti. Hän oli saanut soitettua ambulanssin ennen puhekykynsä menetystä. Sairaalassa papereihin kirjoitettiin psyykkinen romahdus.

Lue lisää: Innostus on stressiä ilman ahdistusta

Itanin hermosto oli yrittänyt ilmoittaa liiasta rasituksesta jo aikaisemmin hänen kehonsa kautta. 35-vuotiaalla perusterveellä urheilijalla oli ollut selittämättömiä sydänoireita. Itani oli tajunnut kuormituksen kasvaneen liian suureksi hänen huomatessaan, että seuraavaan vapaapäivään oli aikaa 169 päivää. Tarve täyttää maailman odotukset oli suuri.

Vaikka Itani oli saavuttanut elämässään menestystä monilla mittareilla, mikään ei tuntunut riittävältä. Koko elämänsä ajan Itanilla oli ollut tunne, ettei hän ole ihmisenä itsearvoisesti hyvä. Hän koki, että hänen pitää kelvatakseen olla hyödyksi muille.

Tietoinen mieli ei Sami Itania pysäyttänyt. Keho pysäytti.

 
Lähikuva basilikasta.
 

Lopulta hermosto pysäyttää suorittajan

Hermosto on siitä tehokas tapaus, että lopulta se pysäyttää ihmisen, mikäli ihminen ei sitä kuuntele. Niin se pysäytti minutkin.

Työskentelin parikymmentä vuotta radiojuontajana ja rakastin työtäni. Sitten menetin ääneni trauman myötä. Siis todella menetin. Lopulta kurkustani kuului pelkkää pihinää ja kommunikoin läheisilleni kirjoittamalla. Yrittäessäni puhua tuntui kuin joku olisi kuristanut kaulaani.

Lääkärien tutkimuksissa ei löytynyt mitään fyysistä vikaa. Äänihierojat hieroivat ja antoivat treeniohjeita, mutta ääneni ei palautunut. Lopulta sain ääneni osittain takaisin sen jälkeen, kun minut nukutettiin kuopuksen synnytyksessä. Tuonkin jälkeen pienikin stressi vaikutti ääneeni. Tuntui kuin joku olisi puristanut kurkkuani. En enää palannut radiostudioon.

 
Lähikuva pakkasenpuremasta, pilaantuneesta tomaatista kuihtuneiden lehtien keskellä.
 

Hermosto ei tahtoa tottele

Nykytietämykselläni tiedän, että äänenmenetykseni johtui autonomisesta hermostosta.

Autonominen hermosto on nimensä mukaisesti autonominen. Se toimii tahdosta riippumatta. Autonomisen hermoston vanhimmat osat ovat peräisin 500 miljoonan vuoden takaa ja tuoreimmatkin osat ovat 200 miljoonaa vuotta vanhoja. Kyseessä on siis todella vanha järjestelmä, joka on suunniteltu aivan toisenlaiseen ympäristöön kuin nykyinen 24/7 tietoyhteiskunta.

Hermostoamme ei ole suunniteltu pitkäkestoista stressiä varten

Esivanhemmillamme liskoista lähtien stressi on tullut hetkellisinä piikkeinä, joiden jälkeen hermosto on palannut takaisin turvan tilaan palautumaan. Nykyinen jatkuvaa suorittamista ihannoiva elämäntapamme ei tue hermoston hyvinvointia. Ei ihme, että yhä useamman keho lopulta pysäyttää kantajansa.

 
Maahan laonneita keltaisia kukkia.
 

Kuuntele ja vahvista hermostoasi

Hermostomme ei pysäytä meitä ihan yhtäkkiä. Ennen pysäyttämistä se antaa useita varoituksia, kehotuksia alkaa toimia toisin.

Hermostomme ollessa ylivireystilassa emme kuitenkaan pysähdy kuuntelemaan. Sympaattisen hermoston taistele-tai-pakene -tilassa puskemme eteenpäin epämääräisistä oireistamme huolimatta. Myös innostuminen ja intohimoinen tekeminen kertovat hermoston olevan sympaattisen hermoston tilassa. Lopulta hermostolla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pysäyttää meidät.

Hermostomme tärkein tehtävä on pitää meidät hengissä ja se tekee sen tavalla tai toisella. Joskus hengissä pitämisemme tarkoittaa sitä, että menetämme kehomme hallinnan tai äänemme, sillä hermostoa eivät toiveemme ja tavoitteemme kiinnosta. Jos puskemme niitä kohden hermoston viestejä kuuntelematta, lopulta hermosto pysäyttää suorittajan.

 

Hermoston hyvinvointia vahvistava arki

Hermoston hyvinvointia vahvistava arki on juuri sellaista, mistä olet kuullut lukemattomia kertoja:

  • pidä riittävästi taukoja

  • nuku riittävästi

  • tee mukavia juttuja niiden itsensä vuoksi

  • vaali hyviä ihmissuhteita

  • ulkoile ja pidä kehostasi huolta kokonaiskuormitus huomioiden

Lisäksi hermoston hyvinvointia vahvistavat esimerkiksi hyväksyvä tietoinen läsnäolo eli mindfulness, erilaiset kehomielitietoiset lajit kuten asahi tai vagushermon toimintaa optimoivat keholliset harjoitukset kuten Rosenbergin perusharjoitus, johon ohjeen löydät tästä.

Edellinen
Edellinen

Koe, miten hermosto vaikuttaa ajatteluun

Seuraava
Seuraava

Läsnäolo on nykyajan supervoima