Lopulta hermosto pysäyttää suorittajan
Ennen kehon romahtamista hermostomme antaa meille erilaisia varoituksia. Valitettavasti meidät on opetettu olemaan kuuntelematta hermoston viestejä viestejä. Pysähtymisen sijaan puskemme eteenpäin tahdonvoimalla. Lopulta hermosto pysäyttää suorittajan.
Itkin lukiessani Suomen Urheiluliiton entisen pääjohtajan Sami Itanin haastattelua (HS Kuukausiliite 4.3.2023. Haastattelussa Itani kertoi puolisen vuotta aikaisemmin tulleesta romahduksestaan. Eräänä päivänä hänen kehonsa oli vain alkanut täristä holtittomasti. Hän oli saanut soitettua ambulanssin ennen puhekykynsä menetystä. Sairaalassa papereihin kirjoitettiin psyykkinen romahdus.
Itanin hermosto oli yrittänyt ilmoittaa liiasta rasituksesta jo aikaisemmin hänen kehonsa kautta. 35-vuotiaalla perusterveellä urheilijalla oli ollut selittämättömiä sydänoireita. Itani oli tajunnut kuormituksen kasvaneen liian suureksi hänen huomatessaan, että seuraavaan vapaapäivään oli aikaa 169 päivää. Tarve täyttää maailman odotukset oli suuri.
Vaikka Itani oli saavuttanut elämässään menestystä monilla mittareilla, mikään ei tuntunut riittävältä. Koko elämänsä ajan Itanilla oli ollut tunne, ettei hän ole ihmisenä itsearvoisesti hyvä. Hän koki, että hänen pitää kelvatakseen olla hyödyksi muille.
Tietoinen mieli ei Sami Itania pysäyttänyt. Hermosto lopulta pysäytti.
Lue lisää: Hermostosi puhuu sinulle. Ymmärrätkö sitä?
Lopulta hermosto pysäyttää suorittajan
Hermosto on siitä tehokas tapaus, että lopulta se pysäyttää ihmisen, mikäli ihminen ei sitä kuuntele. Niin se pysäytti minutkin.
Työskentelin parikymmentä vuotta radiojuontajana ja rakastin työtäni. Sitten menetin ääneni trauman myötä. Siis todella menetin. Lopulta kurkustani kuului pelkkää pihinää ja kommunikoin läheisilleni kirjoittamalla. Yrittäessäni puhua tuntui kuin joku olisi kuristanut kaulaani.
Lääkärien tutkimuksissa ei löytynyt mitään fyysistä vikaa. Äänihierojat hieroivat ja antoivat treeniohjeita, mutta ääneni ei palautunut. Lopulta sain ääneni osittain takaisin sen jälkeen, kun minut nukutettiin kuopuksen synnytyksessä. Tuonkin jälkeen pienikin stressi vaikutti ääneeni. Tuntui kuin joku olisi puristanut kurkkuani. En enää palannut radiostudioon.
Onko kehosi vain ratsu, joka kantaa päätäsi?
Länsimaisessa kulttuurissa keho ja mieli nähdään toisistaan erillisinä. Mieltä ja ajattelua arvostetaan yli kehon, ja keho on asemoitu toissijaiseen asemaan. Meitä ei opeteta kuuntelemaan viestejä, joita hermostomme meille kertoo kehomme kautta. Meidän opetetaan ohittamaan kehon viestit puskiessamme kohti jotain, mitä emme koskaan tule saavuttamaan.
“Riittämättömyys on polttoaine, jonka varassa yhteiskunta nykyisin pyörii,” pohtii Sami Itani Hesarin haastattelussa.
Filosofi Ken Wilber kuvaa kirjassaan Rajaton viisaus – idän ja lännen lähestymistapoja henkiseen kasvuun, miten keho nähdään länsimaissa tyypillisesti ratsuna, jota mieli ratsastaa mielensä mukaan piiskaten sitä yhä suurempiin suorituksiin.
Ratsun kunnosta ei välitetä. Huippujohtajat piiskaavat mieltään työpäivän ajan ja “palautuvat” treenaamalla triathlonille vaikka kuormittavan työn vastapainona tulisi olla jotain joogan tai metsäkävelyn kaltaista palauttavaa liikuntaa. Fyysistä huippukuntoa pidetään merkkinä pätevyydestä ja itsekurista.
Tosiasiassa olemme kentaureja, joiden keho ja mieli käyvät hermoston johdolla jatkuvaa vuoropuhelua. Itanille hermosto ilmoitti kuormituksesta sydänoireilla, minulle jo aikaisemmilla lyhytkestoisilla ääniongelmilla, joille ei löytynyt syytä.
Lopulta hermosto pysäyttää suorittajan. Hermostolla on myös huumorintajua. Mikä olisi tehokkaampi tapa pysäyttää radiojuontaja kuin viedä häneltä ääni?
Hermosto ei tahtoa tottele
Nykytietämykselläni tiedän, että äänenmenetykseni johtui autonomisesta hermostosta.
Autonominen hermosto on nimensä mukaisesti autonominen. Se toimii tahdosta riippumatta. Autonomisen hermoston vanhimmat osat ovat peräisin 500-tuhannen vuoden takaa ja tuoreimmatkin osat ovat 200-tuhatta vuotta vanhoja. Kyseessä on siis todella vanha järjestelmä, joka on suunniteltu aivan toisenlaiseen ympäristöön kuin nykyinen 24/7 tietoyhteiskunta.
Hermostoamme ei ole suunniteltu pitkäkestoista stressiä varten. Esivanhemmillamme liskoista lähtien stressi on tullut hetkellisinä piikkeinä, joiden jälkeen hermosto on palannut takaisin turvan tilaan palautumaan. Nykyinen jatkuvaa suorittamista ihannoiva elämäntapamme ei tue hermoston hyvinvointia. Ei ihme, että yhä useamman keho lopulta pysäyttää kantajansa.
Kuuntele ja vahvista hermostoasi
Hermostomme ei pysäytä meitä ihan yhtäkkiä. Ennen pysäyttämistä se antaa useita varoituksia, kehotuksia alkaa toimia toisin.
Hermostomme ollessa ylivireystilassa emme kuitenkaan pysähdy kuuntelemaan. Sympaattisen hermoston taistele-tai-pakene -tilassa puskemme eteenpäin epämääräisistä oireistamme huolimatta. Lopulta hermostolla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pysäyttää meidät.
Hermostomme tärkein tehtävä on pitää meidät hengissä ja se tekee sen tavalla tai toisella. Joskus hengissä pitämisemme tarkoittaa sitä, että menetämme kehomme hallinnan tai äänemme, sillä hermostoa eivät toiveemme ja tavoitteemme kiinnosta. Jos puskemme niitä kohden hermoston viestejä kuuntelematta, lopulta hermosto pysäyttää suorittajan.
Hermoston hyvinvointia vahvistava arki
Hermoston hyvinvointia vahvistava arki on juuri sellaista, mistä olet kuullut lukemattomia kertoja:
pidä riittävästi taukoja
nuku riittävästi
tee mukavia juttuja niiden itsensä vuoksi
vaali hyviä ihmissuhteita
ulkoile ja pidä kehostasi huolta kokonaiskuormitus huomioiden
Lisäksi hermoston hyvinvointia vahvistavat esimerkiksi hyväksyvä tietoinen läsnäolo eli mindfulness, erilaiset kehomielitietoiset lajit kuten asahi tai vagushermon toimintaa optimoivat keholliset harjoitukset kuten Rosenbergin perusharjoitus, johon ohjeen löydät tästä.
